Niin siis tästä asunnon etsimisestä. Tulin siis Seattle Tacoman lentokentällä joskus puoli 11 illalla valvottuani noin 20 tuntia. Yritin tietty nukkua koneessa mutta ei siinä rytyytyksessä siitä oikein mitään tullut. Otin taksin, joka kaahasi hirveää vauhtia ja puhui samalla puhelimeen. Päästiin ihan hyvin asuntokompleksille asti mutta itse taloa ei meinannut löytyä millään. Lopulta taksi jätti mut numeroltaan yhtä pienemmän talon kohdalle ja lähti vielä raahaamaan mun matkalaukkua ympäri asuntoaluetta etsimään sitä asuntoa. Ei sitä vaan löytynyt. Päästin taksikuskin menemään ja jatkoin jalkaisin itsekseni. Vastaan käveli pari intialaispoikaa ja niiltä sitten kysymään neuvoa. Eipä nekään osanneet sanoa missä se on mutta lähtivät avuksi etsimään asuntoa. Totesivat hetken päästä että sen täytyy olla toisella puolella eri korttelissa. Toinen haki auton ja minä tungin etupenkille kahden laukun kanssa. Ajeltiin ympäriinsä mutta asuntoa ei vaan löytynyt. inkkarit soitteli kavereilleen ja ihmetteli paikkaa google mapsistä ja muista gps sovelluksista. Silti ei löytynyt. Mä en enää jaksanut nousta autosta kun laukut oli tiellä. Lopulta inkkarit sanoi että on kaksi vaihtoehtoa: joko soitetaan poliisille, joka auttaa heti tai ne vie mut motelliin. Motelliin, totesin. niinpä ne vei mut lähimpään hotelliin joka sattui olemaan Sheraton. Siellä oli iiiihanan iiiiso sänky, mihin sammuin.
Aamulla uutta energiaa täynnä päätin että kyllä mä sen asunnon löydän ennen kuin toimisto asuntoalueella aukeaa. Puoli ysiltä lähdin respaan chekkaamaan ulos ja respa kysyi olenko menossa lentokentälle kun mulla oli kaikki matkalaukut mukana. Sanoin että ei kun tohon naapuriin oon menossa. No sehän sitten tarjosi kyytiä hotellin shuttle servicestä. Hienoa! Vanha kiva herra lähti mua ajamaan paikalle eikä kauaakaan kestänyt kun asunto löytyi. Piti toki kysyä taas ohjeita joltain asukilta, mutta sen neuvot olikin niin selkeät että asunto löytyi heti. Hienoa palvelua Sheratonilta! Vanha herra oli käynyt suomessa 80-luvulla muutaman kerran. Hassua että ensimmäinen paikallinen ketä tapaan on käynyt suomessa. Eipä suomessa kovin moni ole seattlessa käynyt. Asunto on ihan kiva. Päällisin puolin hyvin uusittu, vaikkakaan en ymmärrä näitä kokolattiamattoja joka paikassa. Ei sentään vessassa kuten briteissä! Lämmitys pitää kyllä ihan hirveää meteliä ja makuuhuoneen verho on rikki. En muutenkaan ymmärrä miksi joka huoneessa on toimistosälekaihtimet verhoina.
Yksi asia mihin olen kiinnittänyt huomiota täällä on, että vessanpöntöt ovat todella matalalla. Kuinka lyhyitä nänä ihmiset oikein ovat? Tuleepahan treenattua reisilihaksia kun istuu pöntölle ja nousee ylös. Töissä vessanpönttö on erityisen hieno. Siitä kun nousee niin vetää vessan automaattisesti! Ameriikan ihmeitä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti