Viikonlopun recap

Olipa tosiaan kiva saada viikonloppuvieras! Kiitokset vielä tätäkin kautta.Oli tosi mukavaa nähdä vanhaa ystävää ja saada seuraa sightseeingeille ja kaupungille. Hienoa, kun vaivauduit tulemaan :) Tulkaa te muutkin käymään! Tarjolla ois esim laskettelureissua Whistleriin.

Torstai oli siis aivan hirveä päivä kuten selostin edellisessä kirjoituksessa. Kiinalaisen tarina ei vieläkään ole selvä, mutta eiköhän se Kiinaan tällä viikolla lähde. Torstaina tein töitä koko pitkän päivän ja illan ja aamulla oli pakko mennä vielä töihin lukemaan logeja. En ehtinyt edes lähtemään lentokentällä hakemaan kaveria, kun se jo soitti olevansa siellä. Kaahasin sit sinne puolessa tunnissa ja sieltä sitten lähdettiin suoraan Seattleen ihmettelemään nähtävyyksiä.

Kierrettiin kaikki perushommelit (oululaisten puhe tarttuu...) Space Needle, Seattle Center, International Fountain ja monoraililla keskustaan ja sieltä Pike Place Marketille. Lounaaksi syötiin paljon palkintoja saanutta Clam Chowderia eli simpukkakeittoa, joka oli tosi hyvää ja kermaista ja rasvaista mutta kostautui mulle tunnin päästä, kun vatsa oli ihan sekaisin isosta Starbucks-lattesta ja keiton kermasta. Eipähän tarvi miettiä enää, onko mulla laktoosi-intoleranssi.... Ajeltiin sit Hiram M. Chittenden locksille, missä mäkään en ollut ennen käynyt. Kyseessä oli siis kanava, joka yhdistää makeavetisen Lake Washingtonin ja suolaisen Puget Soundin. Eipä tuo nyt paljon Vääksyn kanavaa vaikuttavampi ollut. Suurempi nähtävyys paikassa taisi olla Fish ladder, jota pitkin lohet vaeltavat yläjuoksuun. Käytiin katselemassa, mutta ei siellä mitään kaloja hyppinyt tähän aikaan vuodesta. En ole kyllä ennen tiennyt, että lohiakin on noin montaa eri lajia. Täällä ainakin hyppii Steelhead, Sockeye, Chinook ja Coho -lohet. Kanavan ympäristöön oli myös tehty kaunis englantilainen puutarha, joka ei sekään ollut parhaimmassa kukoistuksessaan, mutta kyllä sieltä pari palmua löytyi. Sieltä sitten kotiin hengähtämään ja nauttimaan margaritat. Olen korvannut täällä siiderin valmismargaritoilla, kun en tuota olutta oikein juo :) Vihdoin ehti vähän palautumaan työstressistä. Illalla sit lähdettiin takaisin Seattleen syömään tripadvisorin suosittelemaan ravintolaan Pike Place Marketilla. Paikan nimi oli Pink Door ja siellä oikeasti oli vaaleanpunainen ovi :) Mun ei todellakaan tehnyt mieli mitään merenelävää, sääli sinänsä, mutta vegelasagne oli loistava. Join elämäni ensimmäisen espresson! (Miten en sitäkään muka ennen ollut ehtinyt tehdä??) Kaikinpuolin ravintola oli hyvä ja jazzbändi viihdytti meitä pitkään. Oli tosi kiva vähän kokea Seattlen ravintolaelämää, kun itekseen ravintolassa syöminen ei oikein ole houkuttanut.

Heidi in Air Force One

Lauantaina käytiin kiertämässä Museum Flight, joka Tripadvisorin mukaan on toiseksi paran nähtävyys täällä. No jaa...oli se ainakin iso. Pääsihän siellä kyllä concordeen sisään ihmettelemään sitä, miten pieni se on ja vanhaan Air Force Oneen, jota Kennedy ja Eisenhower käytti aikoinaan. Nyt olen siis nähnyt vessanpöntön, mitä Jackie O. on käyttänyt! :)  Jackie kuulemma myös pääti silloin koneiden värityksen ja edelleen noudatetaan samaa värikaavaa. Sitten olikin pakko saada ruokaa ja museon vierestä löytyi ihan-kuin-elokuvista American Diner. Nimi taisi olla Randy's Diner. Kahvikupit oli pöydässä odottamassa ja vanha äijä tiskillä syömässä. Hampurilainen taisi olla turvallisin valinta, mutta eipä se kovin erikoinen ollut. Ihan peruskamaa. Sisustus oli näkemisen arvoinen, varmaan oikeastikin 50-luvulta. Erivärisiä nahkasohvia ja lentokoneen pienoismalleja katossa roikkumassa.


Randy's Diner

Edelleen uskollisesti seuraten Tripadvisorin ohjeita lähdettiin keskustaan Washington State Ferries -satamaan, josta menee matkustajalauttoja moneen paikkaan. Tällä kertaa suuntana oli Bainbridge Island, 20 000 asukkaan saari, mihin lautalla kestää Seattlesta 35 min. Onnistuttiin menemään valoisan aikaan ja tulemaan takaisin pimeässä, joten näkymät Seattlen skylineen oli hienot molempiin suuntiin. Sääli kun oli pilvistä eikä vuoria oikein näkynyt. Saari oli hyvin erilainen kuin Seattlen keskusta. Talot oli matalia ja kalliin näköisiä, vähän kuin olisi tullut pieneen saaristokaupunkiin. Ihmisiä ei näkynyt missään paitsi rannan kalaravintoloissa, jotka sit olikin ihan täynnä. Vanhempi mies heitteli koiran kanssa palloa supermarketin pihalla. Hassu koira! Tänne täytyy tulla keväämmällä uudestaan.


Bainbridge Island

Pioneer Square on sataman vieressä, joten käytiin siellä myös pyörähtämässä, kun mäkään en ollut vielä ehtinyt sinne. Täältä Seattle on siis lähtenyt kasvamaan vaikka nykyinen keskusta onkin vähän pohjoisempana. Suurin osa rakennuksista on 1900 luvun alusta, kun 1899 suuri tulipalo tuhosi kaikki talot alueelta. Hienoja rakennuksia! Smith Tower, joka sijaitsee täällä oli aikoinaan 1914(?) maailman neljänneksi korkein rakennus. Nyt se kyllä vähän naurattaa, kun katsoo sitä siellä pilvenpiirtäjien keskellä. Kun käveltiin ihan pääkadulta vähän kauemmas kaikki vastaantulijat alkoivat näyttää kerjäläisiltä ja tummaihoisilta ja osa nukkui porttikongeissa. Myöhemmin sitten luinkin, että nykyään täällä on asunnottomien turvataloja, joten täällä ne sitten pyörii öisin. Kiva etten ollut yksin tuolla kävelemässä... Päivällä paikka varmaan näyttää vähän erilaiselta. Vaikka kyllä pääkaduilla nytkin oli ihmisiä juhlimassa ja ravintoloissa.

Sunnuntaina ajeltiin vielä Snoqualmie Fallsin kautta kentälle. Vettä tuntui tulevan putouksesta enemmän kuin viimeksi. Ehkä lumet on alkaneet sulaa vuorilla. Sääli kun edelleen oli pilvistä eikä Mt Rainier tullut esiin.
Jäähyväisten jälkeen menin sitten Ikeaan kun olin sielläpäin, eikä sielläpäin paljon muuta sitten taida ollakkaan. Ihan samalta Ikea näytti kuin meilläkin. Lihapullia sai 15 kappaletta neljällä dollarilla, eikä pienempiä annoksia ollut :) Pakko oli ostaa salmiakkikaloja. Oli kyllä niin raskas työviikko ja niin toiminnantäyteinen viikonloppu, että olin ihan poikki ja menin päivällä päikkäreille. Toivottavasti myös lentokoneessa uni maistui.