Chicago on takana, ollut jo reilun viikon. Työ oli hullua. En ehtinyt nukkumaan tai syömään tai mitään muutakaan. Hotellihuone tuli nähtyä erittäin hyvin. Hermot meni pomojen kanssa täällä ja niilläkin varmaan osittain mun kanssa. Selkeästi sieltä odotettiin, että olisi pitänyt olla koneella 24 tuntia vuorokaudessa. Onneksi tilanne saatiin viikossa suunnilleen hallintaan ja onneksi siitä myös opittiin täällä. Nyt tuntuu, että kaikki toiminta on paljon organisoidumpaa ja viime viikolla ei pariin päivään tullut mitään apupyyntöjä mulle. Ihmeellisen hiljaista. Mutta on se kiva olla täällä töissä. Nämä paikalliset ihmiset on hauskoja, aina on joku laulamassa meidän neukkarissa.  

Täällä on kevät tulossa kovasti. Kirsikkapuut kukkii ja puihin on tulossa lehtiä. Kahtena viikonloppuna olen käynyt Pike place marketista hakemassa kukkia. Hienoja narsikki-tulppaani-pajunkissakimppuja :) Sitä tämä Seattle ehkä just parhaimmillaan on. Pitäisi kyllä mennä tuonne vuorille vaeltamaan, monen mielestä se on varmaan parasta Pacific Northwestiä. Nyt ei ole mikään vaelluskausi, kovasti on lumivyöryjä ja mutavyöryjä ja tulvia. Täällä on satanut kaatamalla monena päivänä ja säätiedotus näyttää ihan samalta. Tylsää. Viime viikonloppuna kävin "vaeltamassa" tuolla 10 km:n päässä Lake Washingtonin rannalla. Tarkoittaa siis, että siellä oli metsä (Saint Edward State park), missä oli eri pituisia polkuja. Kävelin helppoa polkua kilometrin mäkeä alas järven rantaan ja takaisin ylös. Vähän pelotti kun en tykkää noista metsistä. On se vaan niin ihmeellistä tämä luonto täällä. Puut on niin isoja ja aluskasvillisuus järkyttävää. Ihan kiva metsä, ehkä meen uudestaankin.

Viikko sitten kävin viikonloppuna myös shoppailemassa Seattlen keskustassa kun en ole ehtinyt yhtään katselemaan kauppoja siellä. No eipä siellä kovin ihmeellistä ollut, vähän turhan hienoja kauppoja mulle monet. En sitten ostanut muuta kuin ne kukat.

Oon ollut tosi väsynyt siitä Chicagon reissusta asti. Töihinkin oon usein päässyt vasta ysin jälkeen. Jospa sitä nyt viikonloppuna olisi tullut tarpeeksi levättyä. Eilen kävin Seattlen taidemuseossa. Hieman oli sekava kokoelma siellä - maalauksia, kreikkalaisia vaaseja, hautaesineitä egyptistä, kristillistä taidetta 1600-1700 luvuilta, postiiniastioita ja modernia taidetta. Erityisnäyttelyssä oli Nick Cave: Meet me at the center of the earth. Luulin, että se on aussilaulaja Nick Cave, mutta se olikin joku Chicagolaistaiteilija/tanssija. Ihan mielenkiintoinen. Taideteokset on päällepuettavia kierrätetyistä materiaaleista tehtyjä asuja. Kannattaa vilkaista linkkiä. Illalla olin suomalaisten J:n ja H:n ja lasten kanssa lähimmässä ravintolassa syömässä ja margaritoilla. Iltaa istuttiin sitten kolmeen asti yöllä ja parannettiin maailmaa.

Chicago Lake Washingtonin toiselta rannalta