Ihmeellinen Olympic National Park

Tonin toinen viikonloppu täällä vietettiin kiertämällä Olympic kansallispuisto. Puisto on siis lähinnä vuoristo niemellä tyynenmeren rannalla parin tunnin ajomatkan päässä Seattlesta. Lahden toisella puolella on Kanada. Kokonaisuudessaan matkaa tuli kolmessa päivässä 620 mailia eli noin tuhat kilometriä. Suuri kiitos Tonille reissun suunnittelusta heti näin alkuun!
Tässä kartta koko reissusta pysähdyksineen: (Laitan lisäkuvia toiselle sivulle)

Otin perjantain vapaaksi töistä, joten aamulla aikaisin lähdettiin kohti autolauttaa, joka säästi aikaa ja matkaa kovasti kun ei tarvinnut kiertää Puget Soundia etelän kautta. Lautalta oli loistonäkymät! Vuoria joka suunnassa: Pohjoisessa Mt Baker, Etelässä Mt Rainier, Idässä Cascades ja Lännessä Olympic Mountains. Lautalta ajettiin suoraan intiaanipäällikkö Sealthin haudalle, jonka mukaan Seattle on nimetty. Sieltä jatkettiin Suquamish-intiaanimuseon kautta Poulsboon (C), norjalaisvaikutteiseen kivaan rantakaupunkiin. Vähän tuli mieleen meidän Tammisaari. Kivoja puutaloja, terasseja meren rannalla ja norjalaismeininkiä. Kaupungin nimi piti alunperin olla Paulsbo, eli Paulin kaupunki, koska joku norjalainen Paul oli perustanut kaupungin mutta jossain joku oli kirjoittanut nimen väärin. Sääkin suosi kerrankin tosissaan, joten Poulsbossa vierähti useampi tunti terassien ja jäätelön kanssa.

Velkommen til Poulsbo

Poulsbosta suunnattiin itse kansallispuistoon. Ajettiin mutkaista tietä ylös vuorenrinnettä 1500 metrin korkeudella olevalle näköalapaikalle Hurricane Ridgeen (D). Matkalla piti väistellä mustahäntäpeuroja, jotka ihan tyytyväisenä söivät tien laidalla. Ajatuksena oli kävellä vaellusreittejä (trails), mutta siellä ylhäällähän olikin sitten vielä kolme metriä lunta! Käveltiin niin pitkälle kuin päästiin ja vähän matkaa lumen päällä jatkettiin katsomaan maisemia eri suuntiin. En ole varmasti koskaan nähnyt noin hienoja maisemia.


Hurricane Ridge

Alaspäin mennessä pysähdyttiin toiselle näköalapaikalle ottamaan kuvia vuoristosta ja alla siintävästä Port Angelesin kaupungista. Paikalle pysähtyi myös toinen auto ja pariskunta tuli meiltä kysymään, nähtiinkö me se tien vieressä ollut karhu just äsken. No eipä nähty. Ne näytti meille kuvaa ja joo-o mustakarhuhan se siellä. Eli melkein nähtiin karhu mutta ei sit kuitenkaan. Jokin eläin kyllä piti ihmeellistä ääntä siellä nökäalapaikan lähelläkin.

Olikin jo sitten pimeää kun löydettiin Port Angelesin (E) Super 8 hotelli. Kaupunki näytti aika kuolleelta jo yhdeksältä mutta onneksi saatiin vielä KFC:stä ruokaa. En kyllä suosittele hirveästi Port Angelesia matkailuun. Aika hiljaiselta vaikutti ja puuteollisuutta oli rannalla. Toki hienot näkymät oli lahden yli Kanadan puolelle.

Aamulla lähdettiin ajelemaan eteenpäin. Edessä oli pitkä päivä. Pakko oli heti alkumatkasta pysähtyä ottamaan kuvia laaksossa olevasta järvestä, jonka vesi näytti tosi vihreältä ja ympäristökin oli niin vehreää.

Seuraavaksi reitillä oli Lake Crescent (F), jonka vesi on erityisen kirkasta ja turkoosia, koska vuorilta tulevasta vedestä puuttuu typpeä. Järven rannalla on Lake Crescent Lodge, hirsihotelli, jonne ainakin mun teki mieli jäädä lomailemaan muutamaksi päiväksi. Täällä käveltiin kaksi polkua, toinen johti ylösylös korkealla vesiputoukselle. Kyllä kannatti vaeltaa metsässä. Nämä metsätkin täällä on niin ihmeellisiä, puut isoja ja vehreys ja aluskasvillisuus on niin ylitsevuotavaa.

Lake Crescent

Muutaman tunnin pysähdyksen ja reippailun jälkeen jatkettiin matkaa parin tunnin automatkalla Makah-intiaanireservaattiin Neah Bayhin, missä käytiin toisessa intiaanimuseossa. Lounasta haettiin paikalliselta huoltoasemalta, mistä ostettiin myös lupa käyttää reservaatin puistoja yms. Reservaatin päänähtävyys on Cape Flattery, manner-USAn luoteisin kohta. Meren laidalla oli lyhyt kaunis polku metsän läpi ja rannikko on kyllä hieno nähtävyys. Ei mikään hiekkaranta vaan rikkonainen meriveden kuluttama ranta. Aika moni muukin oli katsomassa paikkaa. Tämä oli ensimmäinen paikka, missä näin avoimen tyynenmeren. Ja olihan se vaikuttavaa.



Cape Flattery



Cape Flatterystä matkajatkui Forksin (Twilight elokuvista tuttu ja hyvät hampurilaiset :) kautta Hoh sademetsään (I). Sademetsän parkkipaikalle ajaessamme vastaan tuli hirvilauma, ainakin 20 hirveä tien vieressä kulkemassa. Paikalla olikin varoituksia, että hirvet ovat hyökänneet ihmisten kimppuun ja niistä pitää pysyä kaukana. Sademetsä ei tietenkään täällä tarkoita trooppista metsää vaan lauhkean vyöhykkeen sademetsää. Näitä ei ole maailmassa kovin montaa olemassa. Hoh sijaitsee Tyynenmeren ja Olympic-vuoriston välissä, joten mereltä tulevat sateet satavat ennen vuoristoa. Sadetta tuleekin yli kolme metriä vuodessa. Töissäkin kuulee usein puhuttavan Olympic rain shadowsta, eli siitä että Seattlen keskusta ja osittain myös tämä Eastside säästyy sateelta, kun Olympic vuoristo pysäyttää pilvet. Kummallinen paikka. Ikivanhaa aarnimetsää, puut kasvaa naavaa ja saniaisia ja toiset puut kasvavat lahoavien puiden päällä. Tuntui kuin olisi satukirjassa. Käveltiin täällä pari polkua metsässä. Nähtiin hirviäkin uudestaan mutta karhuja onneksi ei, eikä myöskään puumia, joita täällä asustaa 2000 yksilöä ja ovat kuulemma vaarallisempia kuin karhut.



Hall of Mosses - Hoh



Sademetsässä meni myös pitkään ihmetellessä ja ihastellessa metsää ja sammalia ja kukkia ja Hoh-jokea. Sitten pitikin kiirehtiä Ruby Beachille(J) takaisin tyynenmeren rantaan ennen auringonlaskua ottamaan kuvia. Tosi kaunis ranta. Sääli kun oli vähän turhan myöhä ja kuvat ei oikein enää onnistuneet. Jotenkin tuntuu aina olevan laskuvesi, kun minä pääsen täällä rannalle...



Ruby Beach



Sitten tulikin jo pimeää ja matkaa oli vielä hotellille Lake Quinault Lodgeen (K). Perillä päästiin kuitenkin hyvin, mutta illallista ei enää saatu, kun hotellin ravintola oli kiinni. Tie oli niin pimeä yöllä ettei tiedetty, että oltiin ajettu järven rantaa hienoissa maisemissa illalla. Aamulla selvisi myös, että huoneesta oli näkymä järvelle :) Tänne olisin mielelläni jäänyt muutamaksi päiväksi soutelemaan järvelle ja vaeltelemaan sademetsässä, istumaan terassilla ja nauttimaan maisemista.



Lake Quinault



Lake Quinaultin ympärillä on paljon erimittaisia polkuja myös ja Quinault-sademetsä. Hotelli on ylellinen ja täällä syötiin iiiso ja maittava aamiainen pöytään tarjoiltuna järvimaisemilla. Itse taisin syödä lohimunakkaan. Hotellin läheltä lähti parin kilometrin mittainen polku vesiputoukselle, joka me käveltiin (Falls Creek Loop). Sitten pakattiin kamat ja mentiin järven toiselle rannalle katsomaan isointa leppää (taas, en tiedä kuka näitä puita mittailee, no isoa kuitenkin). Sinne olikin mukava kiipeäminen. Jatkettiin vielä jonkinmatkaa ja käveltiin Maple Glade Rain Forest Trail -polku sademetsässä. Uskomatonta miten puron pohjalla voi kasvaa niin paljon jotain kasvia. Ihan kuin puro menisi nurmikon päällä.

Matka jatkui taas kohti tyynenmeren rantaa ja maisemat alkoivat metsän jälkeen näyttää vähän Kalifornialta ja aurinkokin alkoi paistaa. Pysähdyttiin matkalla biitsille, sääli kun oli vielä niin kylmä. Enpä ole aiemmin autolla hiekkarannalla ajellutkaan :) Matkakohde oli Ocean Shores, jossa on 10 km pitkä ranta. Tästä oli jossain vaiheessa yritetty tehdä USAn luoteisosan Floridaa, mutta säät suosii enemmän leijanlennättämistä kuin rannalla makoilua. Täällä unohdin kännykän McDonaldsin vessaan ja olin jo epätoivoinen, mutta onneksi joku ystävällinen oli palauttanut sen kassalle. huh.



Ocean Shores



Ocean Shoresista jatkettiin Olympiaan, Washingtonin osavaltion pääkaupunkiin. Legistlative building, jossa osavaltion lait määrätään näkyy I-5 moottoritielle mutta läheltä se on vielä hienompi. Rakennusta ympäröi kokonainen campus virallisine rakennuksineen ja puistoineen. Sisälle ei päästy, koska oli jo niin myöhä mutta käveltiin sitten Capitol-järven rantaan ja sieltä keskustaan katsomaan tanssivia vesiä, missä lapset yritti olla kastumatta.

Capitol Building - Olympia

Täältä sitten vielä reilun tunnin matka kotiin Walmartin kautta ja palkitsimme itsemme paikallisella viinillä ja pitsalla pitkän ja hienon reissun jälkeen :) Kiitos Toni suunnittelusta ja toteutuksesta!