Miekkavalaita San Juanilla

Tarkoitukseni oli mennä valasristeilylle siitä asti kun kuulin, että niitä järjestetään täällä. Koska en ilmeisesti pysty suunnitelemaan mitään ajoissa, jäi risteilyn varaaminen aina tekemättä. Päätin sitten eräs kesäkuun sunnuntai lähteä vaan katsomaan San Juan Islandia, kun myös New York Times oli valinnut ne tämän vuoden yhdeksi parhaista matkailukohteista maailmassa (samaan listaan kuuluivat myös mm Tallinna, Olympic National Park ja Hangzhou). Reissu alkoi seitsemältä aamulla 1,5 tunnin ajelulla I-5 tietä pohjoiseen kohti Vancouveria taas. Moottoritieltä suuntasin rannikolle Anacortesiin, missä kävin Starbucksissa aamupalalla syömässä mustikkasconesin. Mitä ihmettä nämä sconesit edes on? Sitten jätin auton satamaan päiväksi odottelemaan, sillä jonot lautoille saattaa olla pari tuntia, samalla lailla kun meillä Turun saaristossa. Kävelin lautalle ja ihastelin maisemia ja palelin kannella.

Keskellä San Juan saaria

Onneksi lautoilla on myös kahvio ja sisältäkin näkee hyvin ulos. Lauttamatka kesti tunnin ja sitten saavuttiin idylliseen pieneen Friday Harbor satamaan. Koko keskusta oli noin kolmen korttelin kokoinen. Keskustan laitamalta vuokrasin moposkootterin. Hassua kuinka hyvin muistin miten tuollaista ajetaan, kun viime kerrasta kuitenkin taitaa olla 15 vuotta. Huristin sitten menemään keskellä maaseutua lehmien ja niittyjen ympäröimiä teitä. Koko saaren ympäri menee reitti, jonka ajamiseen 40 mailin vauhtia menee reilu pari tuntia. Ajattelin, että ehtisin hyvin jos en pysähdy joka paikassa. Toisin kuitenkin kävi. Saarella oli aikoinaan käyty sikasota (Pig War 1859); sota, jossa päätettiin USAn ja Britannian (Kanadan) raja tällä kohtaa. Sota alkoi irlantilaisten porsaasta, joka meni syömään amerikkalaisten pellolta ja suuttunut amerikkalainen ampui sian. Hassua. Tästä joka tapauksessa on nyt saarella kaksi isoa puistoa American Camp ja English Camp.

American Camp

American Camp, tyyni valtameri

 Ensimmäisenä ajoin American Campiin ja sieltä löytyi itseohjautuva polku, missä kerrottiin sodan vaiheista.
 Maisemat oli myös hienoja ja aurinko paistoi lämpimästi. Ihmettelin myös mustaa lintua, millä oli keltaoranssit täplät siivissä ja mikä lauloi erilaisesti kuin mikään lintu, mitä olin aiemmin kuullut. Myöhemmin kaivelin nimen internetistä: Red-winged Blackbird eli punaolkaturpiaali eikä edes ollenkaan harvinainen täällä.

Punaolkaturpiaali

Täältä ajelin sitten muutaman mailin saaren eteläkärkeen katsomaan majakkaa, mutta yllätyksekseni törmäsin valaisiin! Ajattelinkin, että valaat saattavat olla lähistössä kun näytti siltä että noin 20 alusta oli odottelemassa jotain rannan tuntumassa. Ja siinä ne sitten olivat: viisi miekkavalasta. Taisin nähdä ne rannalta paremmin kuin ihmiset veneissä, sillä veneet eivät saa tulla 100 jaardia lähemmäs valaita. Otin paniikissa kuvia taivaasta enkä saanut yhtäkään kuvaa itse valaista, heh.

Seuraava pysähdyspaikka olisi ollut valaankatselupuisto, missä on yleensä 30 % mahdollisuus nähdä valaita. Ajattelin aluksi jättää sen väliin, koska tiesin, että valaat olivat etelässä. Toisaalta en yhtään tiennyt kuinka nopeasti valaat liikkuvat ja näytti siltä, että ne olivat menossa oikeaan suuntaan, joten pysähdyin puistoon. Eipä tarvinnut odotella kuin 20 minuuttia niin sieltä ne tulivat. Tällä kertaa kauempana merellä mutta silti niin ihmeellisinä.

Orca

Ihmettelin valaita siellä melkein tunnin lisää. Majakkakin oli kyllä hieno. Tässä vaiheessa totesin, etten ehdi mitenkään ajaa saaren ympäri, joten luovutin ja lähdin takaisin samaa matkaa mitä olin tullutkin. Nautin tuulesta hiuksissani ja ötököistä silmissäni ja ehdin sopivasti lautalle takaisinpäin. Onnellisena ajattelin, että on tämä kyllä ihmeellistä täällä; maisemat ja valaat ja linnut ja peurat. Toivottavasti pääsen joskus takaisin kiertämään lopun saarta ja muillekin pienemmille San Juan saarille.

Whale Watch Park - Lime Kiln Point State Park